Kuka on paras baseball-pelaaja?

Ruth George Herman Jr. oli baseball-pelaaja, joka hallitsi urheilua eniten. On hyvä argumentti, että hän hallitsi lajiaan tavalla, jollaista urheilija ei ole koskaan saavuttanut missään muussa lajissa.

Ruth johti lyöntiparaatia pelin siirtyessä pienten pallojen aikakaudesta kotijuoksun aikakauteen; Hän saapui pelin muuttuessa. Mutta hän ei ollut vain kone kotijuoksuille. Hän oli paljon, paljon enemmän.

Bambinon merkitystä baseballille urheiluna ei voi yliarvioida. Hän oli elämää suurempi hahmo, jolla oli aito supertähtihahmo, joka sopi erityisen hyvin Roaring Twentiesille. Hänen maailmanlaajuinen maineensa toi urheiluun tuoretta, laajaa huomiota.

Mutta mikä vielä tärkeämpää, hän oli edelläkävijä baseball-pelaajien keskuudessa, kun hän aloitti Live-Ball Eran Dead-Ball Eran jälkeen. Vuosikymmen, jolloin hän teki parhaan työnsä, näki muutoksia pitchingissä ja lyömisessä, ja hänen läsnäolonsa vaikutti ikuisesti näihin muutoksiin.

Ruth The Batter.

Kotijuoksujen määrä uralla ja legendaarinen kausi 1927 60 juoksulla ovat tuttuja kaikille. Se, että Ruth johti American Leaguen kotijuoksuissa vuonna 1918 11:llä vain 95 pelissä pelatessaan osa-aikaista oikeaa kenttää ja osa-aikaista syöttäjää, on vähän tunnettu tosiasia. Tai että hän pelasi vain 130 ottelua seuraavalla kaudella, mutta onnistui silti rikkomaan 35 vuotta vanhan kotijuoksuennätyksen.

Esimerkiksi seuraavalla kaudella pelatessaan ulkokentällä Yankeesilla kokopäiväisesti hän melkein tuplasi jälleen ja saavutti ennennäkemättömän 54:n. Sitten 59:llä hän ylitti itsensä jälleen vuonna 1921.

Ei ollut epäilystäkään siitä, kuka oli historian suurin vallanhyökkääjä, kun hän täytti 60 vuotta vuonna 1927.

Mutta katsotaanpa asiaa kontekstissa. Vain 447 kotijuoksua saavutettiin kaikissa Major League -sarjoissa vuonna 1919, kun Ruth iski 29 kotijuoksua. Ruthin 29 kotijuoksua oli 6 % kaikista MLB-kotijuoksuista. Pääliigoissa 4934 kotijuoksua osui vuonna 2012; Yankees johti kaikkia joukkueita 245 osumalla, 6% kokonaismäärästä tai 296 kotijuoksulla.

Hyppää eteenpäin vuoteen 1921, jolloin Ruth rikkoi jälleen kotiennätyksensä 59:llä; siihen vuoteen mennessä Major League -pelaajat olivat alkaneet lyödä noita kovia, valkoisia palloja paljon useammin kuin kerran Dead Ball -aikakauden pehmeää harmaata palloa, lyömällä sinä vuonna 937 palloa, mikä on yli kaksinkertainen määrä kaksi vuotta aiemmin. Siitä huolimatta Ruthin osuus kokonaismäärästä oli vain 6 prosenttia.

Kotijuoksut olivat harvinaisempia kuin usein oletamme, vaikka ne yleistyivät huomattavasti Live Ball -aikakauden aikana. Vuonna 1921 Yankees teki 134 kotijuoksua, eniten MLB:ssä, kun taas mikään muu joukkue ei saavuttanut 90:tä. Vuonna 2012 vain viisi joukkuetta osui vähemmän kuin 134, ja keskimääräinen joukkue osui 164:een.

Ruth juoksi yksin 59 kotijuoksua vuonna 1921, mikä on joukkueiden liigan keskiarvo.

Ruth oli niin pitkälle lauman edellä teholukujen perusteella, että superlatiivit eivät näytä riittävän kuvaamaan sitä riittävästi.

Ruth The Pure Hitter.

Bambino tarjosi kuitenkin enemmän kuin vain raakaa voimaa. Hänellä oli myös erinomaiset lyöntitaidot.

Ruthilla on kaikkien aikojen kymmenenneksi paras lyöntikeskiarvo 0,342. Hän saavutti .393:n rajan kahdeksan kertaa, voitti lyöntitittelin vuonna 1924 keskiarvolla .378 ja sijoittui toiseksi Harry Heilmannin .403:n jälkeen vuonna 1923.

Ruth johti Majorsia viisi kertaa ylilyönnissä, mutta hän ei koskaan lyönyt yli 100 kertaa kauden aikana urheilussa, jossa yhteyden luominen ja pallon laittaminen peliin olivat edelleen arvostettuja kykyjä. Useimmat nykyajan sluggerit haluaisivat pitää Ks:nsa alle kolminkertaisen numeron.

Ruth Juoksija.

Ihmiset kuvittelevat usein pullean miehen, joka saa elantonsa hot dogeista, viskistä ja sikareista, kun he ajattelevat Babea. Hän pysyi kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa suurimman osan urastaan. Hänen pelipainonsa on listattu Baseball-Reference.com-sivustolla 215 paunaksi, mikä ei ole liikaa 6’2″ urheilijalle.

Hän sijoittui usein nelinpelin liigan kolmen parhaan joukkoon, voitti kahdeksan kertaa liigan pisteytyskruunun, neljä kertaa osui vähintään kymmenen triplaa kauden aikana ja viisi kertaa varasti vähintään kymmenen peruspistettä kampanjassa.

Tosin hän juoksi paljon useammin kuin olisi viisasta. Hän varasti 17 tukikohtaa vuonna 1923, mikä oli uran huippu. Lisäksi hänet otettiin kiinni 21 kertaa sinä vuonna, mikä on millään tasolla huonoa.

Ruth heitettiin ulos yrittäessään varastaa toisen tukikohdan vuoden 1926 World Series -pelissä 7, mikä antoi Rogers Hornsbyn St. Louis Cardinalsille voiton. Hänen uransa kokonaismäärät varastettujen tukikohtien osalta ovat parempia kuin 50 prosentin onnistumisprosentti. Voittajajoukkue oli St. Louis Cardinals.

Mutta viime kädessä Ruth tuskin on peruspolkujen vastuulla. Hänen tilastonsa osoittavat miehen, jolla oli nopeutta ja ketteryyttä juosta ja tehdä maaleja ja joka aidosti nautti juoksemisesta.

Ruth Fielder.

Koska joitakin Ruthin aikakauden lukuja on vielä sisällytettävä, voi olla haastavaa arvioida pelaajan puolustuskykyä, mutta tässä on se, mitä tiedämme.

Ruth ylitti hieman liigan keskiarvon (piste966) ulkokentällä 0,968:lla. Hän sijoittui sarjan viiden parhaan joukkoon kaudella 1920 antamallaan 21 syöttöä kunnioitettavan 11 pisteen 3 syöttöarvon ansiosta. Vuosina 1924 ja 1928 hän sijoittui kahdesti sarjan ensimmäiseksi Range Factorissa. Hänen uran vaihtelukerroin, joka on 2,07, on hieman pienempi kuin liigan keskiarvo 2,35.

Ruthilla on hieman vähemmän toimintaetäisyyttä kuin joillain hänen aikalaisillaan, mutta hän osaa leikkiä tyylillä ja hänellä on loistava käsi. Tämä ei vaikuta sopimattomalta, kun otetaan huomioon, että hän oli syöttäjä tullessaan Majors-turnaukseen ja hänen täytyi saada kiinni ulkokenttäkykyjään. Tästä seuraa myös, että hän pystyi heittämään parhaimmillaan, koska hän oli kerran syöttäjä.

Ruth syöttäjä.

Tässä hän erottaa itsensä kilpailijoista, jos muiden todisteiden on vielä tehtävä niin.

Babe Ruth teki MLB-debyyttinsä Boston Red Soxin kanssa syöttäjänä. Eikä edes mikä tahansa schlub.

Babe oli säännöllinen Red Sox -kierroksen jäsen viiden vuoden ajan, jona aikana hän voitti ERA-mestaruuden (1,75 vuonna 1916) ja esiintyi kolmesti top 10:ssä sekä voitoissa että WHIP:ssä.

Hänen voittoprosenttinsa oli kaikkien aikojen 11. paras, kun hänen uransa oli ohi – 94 uran voittoa ja historian 17. paras ERA (2,28) 671 pelaajasta.

Jatkokaudella hän suoriutui entistä paremmin.

Hän aloitti kolme kertaa kahdessa World Series -esiintymisessä syöttäjänä, voitti jokaisen ja kirjasi absurdin 0-pisteen 87 ERA:n. Matkan varrella hän saavutti World Series -ennätyksen pisimmästä venymisestä ilman juoksua, syöttäen 29+7 sisävuoro.

Vuoteen 1961 asti, jolloin Whitey Ford lopulta rikkoi sen, ennätys kesti yli 40 vuotta.

Emme ehkä olisi nähneet Babe Ruthin hyökkäyspotentiaalia, jos Sox olisi pitänyt hänet kukkulalla, mutta syöttäjänä hän olisi melkein varmasti ollut lukko Hall of Fameen ja olisi todennäköisesti voittanut yli 300 peliä.